Jälleen kerran on se aika vuodesta, jossa toimialamme verkkokeskusteluja seuratessani törmään jatkuvasti kiireeseen. Tilinpäätöskiireet haastavat tunnollisia tilitoimistoalan asiantuntijoita hakemaan monenlaisia ”luovia ratkaisuja”, joilla pitää nenänpinta vesirajan yläpuolella eli hoitaa kaikki työt verottajan asettamien deadline-aikataulujen puitteissa. Huokaisen kiitollisuudesta – siitä, että minun ei tarvitse viikonloppuja ja lähi-ihmissuhteita uhrata tuolle alttarille, että olen kyennyt kaikkien haasteiden keskellä rakentamaan itselleni hyvän yrittäjäelämän kokonaisuuden. Samaan aikaan pysähdyn sen äärelle, että miten me tähän tilanteeseen olemme ihmiskuntana yleensä päätyneet?
Ymmärtääksemme tätä päivää, pitää ymmärtää myös menneisyyttä, joten hetkeksi takaisin antiikin Roomaan
Käännetään hetkeksi historian lehtiä taaksepäin aina antiikin Roomaan, jossa ihmiset ryhtyivät rytmittämään päiväänsä eri jaksoihin. Rytmityksen tarkoituksena oli ehtiä saada tehtyä kaikki päivälle asetetut askareet. Käsite deadline syntyi jo tuolloin. Jokainen meistä tietää nahoissaan, että jos määräaikoja on liikaa, tulee kiirettä, ahdistusta ja hätäilyä. Me tilitoimistoalan ihmiset tiedämme miltä tuntuu, kun kaiken tekemisemme rytmittää verottajan ulkoapäin asettamat määräajat, joista ei tingitä – jotka eivät armollisuutta tunne. Jos sairastumisen myötä olet viivästynyt ja asiakkaasi alv-ilmoitus ja maksu lähtee verottajalle myöhässä, niin sanktiot iskevät ensimmäisestä päivästä alkaen – armoa ja inhimillisyyttä ei tunneta.
Eikä tarvitse olla tilitoimistoalan ihminen tämän kiireen kehossa tunnistaakseen, joka ikinen meistä saa sen tuntea nahoissaan; kiire oppia kävelemään (sitähän mitataan neuvoloissa, oletko kehityksessä mukana), kiire puhumaan, kiire oppia lukemaan, kiire kouluun ettei myöhästytä, kiire opintojen valmiiksi saattamiseen ja työelämään siirtymiseen, kiire – kiire – kiire – kiire elää elämäänsä ettei vain myöhästytä tai jäädä jälkeen – siis mistä?
Time is money – lanseerattiin jo 1700-luvulla
Yhdysvaltain perustuslain syntyynkin vaikuttanut monitoimimies Benjamin Franklin lanseerasi 1700-luvulla sanonnan ”Time is money” – aika on rahaa. Aikaa tuli käyttää järkevästi, jotta voisi tienata mahdollisimman paljon rahaa. Raha alkoi saamaan kasvavan merkityksen ihmisten keskuudessa.
Jokainen yrittäjä tietää, mistä kumpuaa sanonta ”Cash is King”; hyväkin liikeidea jää toteutumatta, ellei siihen uskoen löydy alkupääoman antajia – on ne sitten omistajia, sijoittajia, vieraan pääoman lainaajia. Cash is King konkretisoituu myös kasvussa; hallitsematon kasvu johtaa kassavirran epätasapainoon, jossa vaarannetaan koko liiketoiminnan tulevaisuus.
Pysähdyn itse pohtimaan, että onko 1700-luku se hetki historiassamme, jossa kylvettiin muutos kohti tätä päivää – ajan rikkaus vaihtui rahan rikkaudeksi; sitä rikkaampaa elämämme on, mitä enemmän haalimme itsellemme rahaa? Rahan merkitystä väheksymättä haastan pohtimaan, mitä merkitystä rahalla on itsellesi, jos Sinulla ei ole jäljellä aikaa, jossa pääset nauttimaan sen mahdollistamista elämän ulkoisista iloista yhdessä rakkaittesi kanssa nauttien?
Itselleni tämän päivän viisaudessani tärkeintä mitä omistan, on aika; jokainen uusi aamu, uusi päivä, joka mahdollistaa itselleni uusien asioiden oppimisen, kasvun paremmaksi ihmiseksi sekä itselleni että läheisilleni ja ajan viettämisen heidän kanssaan. Tästä viisaudesta itselleni on kummunnut myös voima sanoa ei – kieltäytyä asioista, jotka eivät ole itselleni tärkeitä, sillä samalla hetkellä sanon kyllä itselleni merkityksellisille asioille ja ihmisille.
1700-luvulla teollistuvan yhteiskunnan kannattelevaksi voimaksi yhdysvalloissa lanseerattu ”Time is money” malli, jossa ajankäytöstä ja tuottavuudesta tuli mantra – levisi nopeasti ympäri maailmaa. 1700-ja 1800-lukujen vaihteessa teollisen vallankumouksen myötä tehokkuuden ihanne soluttautui kaikkialle. Ihmisille juurrutettiin ajatus siitä, että asioita on tehtävä aina vain nopeammin ja nopeammin, vähemmässä ja vähemmässä ajassa.
1800-luvun teollisen vallankumouksen muutos
Kun ihmisiin pikkuhiljaa 1700-ja 1800-luvun vaihteessa alettiin juurruttaa ajatusta tehokkuudesta – vähemmällä ajalla enemmän – oltiin luotu pohja tämän päivän kiireelle. Näihin päiviin asti tuolta 1800-luvun alusta alkaen hyvän elämän mittari on ollut se, että enemmän on enemmän. Lisää kasvua, lisää kauppaa, lisää euroja, lisää tuottavuutta! Nyt – luojan kiitos – yli 200 vuoden kovempaa juoksemisen treenaamisen jälkeen yhtä suurempi osa juoksemaan väsyneistä alkaa oivaltamaan, että vähemmän onkin enemmän.
Olemme ihmiskuntana ajautuneet tilanteeseen, jossa aikuisuuden kynnyksellä oman elämänsä alkumetreillä olevat nuoret ovat väsyneet juoksemiseen jo ennen kuin ovat kunnolla päässeet edes matkan alkuun. Yhä suurempi määrä työikäisiä nuoria aikuisia siirtyy sairaseläkkeelle mielenterveyssyistä – väsymyksestä näköalattomaan tulevaisuuteen siitä, että voinko onnistua – voinko saada tyydytyksen tunnetta silloinkin, jos en jaksa aina vain juosta kovempaa – saavuttaa enemmän? Kannattaako minun ryhtyä sellaiseen, missä en voi onnistua; jos nyt saavutan tämän tavoitteen, ensi vuonna pitää saavuttaa vielä enemmän ja vielä vähemmillä resursseilla?
Hidastaminen, läsnäolo – oman elämän haltuunotto
Hidastaminen, paluu ihmisen luonnolliseen rytmiin – on välttämätöntä, jos haluamme pelastaa itsemme jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta. Hidastamisesta on tullut tässä ajassa jopa niin tärkeää, että sitä edistämään on syntynyt maailmanlaajuinen Slow-liike – suomeksi hitausliike, jonka kummisetänä pidetään etelä-Lontoossa asuvaa Carl Honoré. Vaikka hidastaminen mielletään vieläkin liian usein synonyymiksi laiskuudelle, mutta siitä ei ole kysymys. Hidas ei ole missään nimessä yhtä kuin laiska. Hidastaminen lähtee omasta henkilökohtaisesta päätöksestä ottaa oma elämä hallintaan, sen sijaan että antaa sen ulkopuolisten ohjattavaksi. Jos itse et hallitse ajankäyttöäsi – toiset hallitsevat sitä puolestasi! Hidastamisessa tärkeintä on mielentila, jossa asioita teet.
Kohti viisaampia valintoja
Onko hidastaminen ratkaisu itselleni kohti parempaa elämää – miten päästä sen alkuun – olivat asioita, joita aikoinaan pohdin itsekin elämässäni. Yli 35-vuotta tilitoimistoalalla tänä päivänä jo työskennelleenä voin vakuuttaa, että kyllä minäkin olen osannut juosta – ja lujaa. Olen uhrannut kiireen alttarille ihmissuhteita, joita kipuilen yhä, jos päästän tapahtuneet tietoisuuteni. Olen tehnyt yli 200 tuntia ylitöitä samana keväänä, kun olen ollut alle vuoden ikäisen lapsen äiti.
Kyyneleet nousevat edelleen silmiini, kun verkkokalvoilleni piirtyy kuva vielä hereillään olevasta kuopuksestani, joka ilta yhdeksältä odottaa nenä olohuoneen ikkunaan liimautuneena yli kellon ympäri tehdyltä työpäivältä kotiin palavaa äitiä, vielä sanoittamattomana toiveenaan nähdä ja tuntea lähellään se henkilö, johon pikkulapsella poikkeuksetta on syvin tunneside. Kelloa ja aikaa en voi kääntää taaksepäin saadakseni revanssin – mahdollisuuden tehdä menneisyyteni osalta viisaampia valintoja. Elämäni virhevalinnat ovat antaneet minulle kuitenkin mahdollisuuden – mahdollisuuden opetella anteeksiantoa itseäni kohtaan ymmärtäen, että ”tein parhaani vallitsevissa olosuhteissa” , mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä ihmisenä.
Miten päästä hidastamisen alkuun?
Hidastaminen on elämänasenne ja tapa toimia tietoisena ja läsnä. Se kumpuaa tietoisesta ajattelun muutoksesta. Mutta miten sitten päästä hidastamisen alkuun?
⭐ Tee vähemmän, keskity itseesi ja muihin ihmisiin
⭐ Ota aikaa itsellesi ja vietä aikaa yksin esimerkiksi luonnossa – ilman podcasteja ja musiikkia
⭐ Ole läsnä hetkessä
⭐ Aja autolla hitaammin
⭐ Laita puhelin ja älylaitteet syrjään kun kohtaat ihmisiä
⭐ Hiljennä älylaitteiden ilmoitusäänet
⭐ Keskity vain yhteen asiaan kerrallaan
⭐ Pyri siihen, että kalenterisi kertoo samaa tarinaa arvojesi kanssa
Tulevaisuuden muistelu
Yksinkertaisia asioita, mutta siitä hidastamisesta onkin syvimmillään kysymys – palaamista ihmisyyden ja elämän perusasioiden äärelle. Ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa on toimivia työvälineitä siihen, miten päästä alkuun, miten edetä. Motivoidaksesi itseäsi muutokseen, voit sopivan hetken tullen, vaikka seuraavalla kerralla rauhassa saunan lauteilla istuessasi heittäytyä tulevaisuuden muisteluun; heittää raamit ja rajoitteet romukoppaan ja leikkiä itsesi tulevaisuuteen esim. 3 vuoden päähän. Hahmotella mieleesi hetken, jossa näet pitkästä aikaa hyvän ystäväsi ja ystäväsi kysyy Sinulta ”mitä kuuluu”. Millaista hyvän elämäsi tarinaa kerrot ystävällesi tilanteessa, jossa elät unelmiesi elämää?
Tiekartta omaan tulevaisuuteesi
Tulevaisuuden muistelun jälkeen havainnoi tämän päivän elämääsi suhteessa oman elämäsi parasta versiota. Mikä tämän päivän arjessasi erottaa Sinut tuosta sisimmästäsi kummunneesta toiveestasi omaa elämääsi kohtaan? Listaa havaintojasi vaikka paperille, pilko ne pienempiin tekojen osiin; miten uudella tavalla toimien voisit antaa tilaa elämässäsi sille asialle, mitä tulevaisuuden muistelussa elämässäsi oli läsnä. Jos olit juuri palannut lomalta perheesi kanssa, mitä käytännössä et ehkä ole toteuttanut aikoihin, niin voisitko tästä eteenpäin aloittaa kalenterointisi merkitsemällä sinne lomat perheen kanssa ja pitää niistä kiinni samalla tavoin kuin työllekin antamistasi sitoumuksista?
Asteikkotyökalulla kehityspolkusi näkyväksi
Laatimaasi havaintolistaa voit tiekartan tavoin hyödyntää yhdessä asteikkotyömenetelmän kanssa. Tuon menetelmän avulla teet näkyväksi kaikkein pienemmätkin arkiset teot, joita toistamalla olet matkalla kohti itse määrittelemääsi tavoitetta. Ja mikä tärkeää – oivaltaa myös, ettet ole enää matkan alussa, vaan jossakin matkan varrella – menossa jo kohti tavoitettasi. Näin laatimasi tiekartan ohjaksissa olet Sinä itse, ei kukaan muu. Elämä haastaa, mutkia tullee matkaan, mutta tiekarttaan voit aina palata. Se on elämää – kasvu ja kehitys kohti itse asettamiasi tavoitteita.
Hidastaminen palkitsee
Tietoisemman tekemisen ja hidastamisen myötä mahdollistat itsellesi kiireettömämmän elämän. Elämän, jossa voit vapaammin hengittää. Kokemukseni mukaan se tarjoaa olosuhteet myös innovaatioille ja luovuudelle. Itse olen lukemattomat elämääni ja yritykseni liiketoimintaa koskevat suuret oivallukset saanut 8-tiellä hiljaisuudessa autoa ajaessani.
Mitä enemmän olen opetellut hidastamista, sitä helpommaksi itselleni on tullut myös sanoa ei asioille, jotka eivät tunnu omiltani. Vaikka kiirettä edelleenkin pidetään yhteiskuntamme hyveenä – merkkinä siitä, että olet kiinnostava, tärkeä ja aikaansaava, niin on tärkeää ymmärtää, että kiire on myös tapa juosta karkuun omaa itseään. Suorittamisen keskellä ei tarvitse kohdata itseään ja pohtia olennaisia asioita – kuten sitä, kuka minä olen, mitä haluan omalta elämältäni, mitä kohti olen matkalla näillä valinnoillani, joita päivästä ja viikosta toiseen arjessani teen?
Kenen elämää olet elämässä?
Edelleenkin tuntuu hyväksyttävämmältä jatkaa kiireen oravanpyörässä kuin hypätä siitä pois, sillä usein tiedostamaton mieli arvioi, että kiireinen on ahkera ja hyvä ihminen, jolloin kait hitaampaa elämää elävä on laiska ja huono? Onneksi ei näin, onneksi etenkin nuorempi sukupolvi on ymmärtänyt hidastamisen hyödyt. Hidastamalla saat elämästäsi enemmän irti. Elämästä saa yksinkertaisesti enemmän irti, kun sille antaa aikaa. Ja mikä tärkeintä, hidastamalla saat mahdollisuuden havainnoida sitä, että kenen ohjaamaan elämää olet elämässä; ympäröivän yhteiskunnan vai itsesi?
KIRJOITTAJA
Satu Saarimaa
Taloushallintoalan yrittäjä
Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti